Kun usko parempaan alkaa loppua?

Mietin et milloin ihmine on oikeesti onnellinen  ? mistä tietää että onko onnellinen ?

...Mä haluisin uskoo parempaan mut ei siit mitään taida tulla.
Ennen ku join ja olin kännissä nii olin kiltti kaikille ja todellasosiaalinen, mutta mitä sitte tapahtu ?
Nykyään ku oon ees pari juonu nii must tulee kauheen agressiivinen, saatan suuttuu jostain ihan pienestä asiasta ja tässä paripäivää sitte läpällä painin mun säädön kans (olin siis kännissä ja hän oli selvinpäin) nii olin iha kunnolla raapinu sitä ja ollu muutenki tosi kovakourane ? D:
Nyt se ei puhu mulle ollenkaa ja riitelen koko ajan vanhempien kaa siitä koska oon aina kännissä...

Kauan mun pitäs jaksaa sit uskoo parempaan ? Loputki vähäset kaverit alkaa kaikkoomaa mun ympärilt ku mun luonne on muuttunu nii paljon.
Joskus kännissä on hyvä ja onnellinen olo, mut sitäki kestää vaa todella pienen hetken ajan ku sit alan taas riitelemään jonku kans.

(Jatkan tän kirjottamist viel jaja korjailen vähä täs joku muu pvä)

Ja oon huomannu et ku oon selvinpäin nii mul on iha vitun tylsää ja tuntuu et aika matelee. En osaa enää pitää kivaa selvinpäin.

Scars are forever

Olen ollut koulukiusattu kuutos luokalta ysi luokkaan asti. Minua haukuttiin mm.huora,lutka,vitun läski, sotanorsu, rotta, yms.
Joskus saatettiin töniä,mutta yleensä oli vain haukkumista.
Vaikka ei kuulostakkaan pahalta noi haukkuma sanat niin kyllähän ne silti jää mieleenpyörimään.

Minulla ei ollut viellä minkäänlaisia muotoja, kun olin kahdeksannella luokalla ja silloin kyllä sattui ja paljon ku mun vartaloa arvosteltiin.
Olin liian läski ja olin tissitön ja pahin kaikista että minua kiusattiin R-vian takia.
Minulla on se ollut aina,enkä koskaan ole oppinut sanomaan sitä kunnolla.
R-vian takia minua kiusattiin jo ala-asteellakin, ennen aina yritin välttää sanoja missä on r-kirjain.

Olin todella hiljainen, koska pelkäsin että taas pilkattaisiin.
Olen muodostanut itseni ympärille "kuplan". Tunteitani en näytä muille ja kaikki haukut otan itseeni, vaikka sitä en näytäkkään.
En uskalla enää päästää ketään mun lähelle.

Seksin harrastaminen olisi todella suuri askel minulle, pelkään alastomuutta, pelkään että mulle nauretaa tai että mua haukutaa selän takana.
Lähes päivittäin kuulen olevani lihava, vaikka en edes ole kovin pyöreä.
Verhoan vartaloni aina isoihin ja löysiin vaatteisiin, koska pelkään kuulevani pahaa vartalostani.

Siitäkin on jo parisen vuotta kun minua kiusattiin mutta arvet on jäänyt.
Nykyäänkin olen viellä todella ujo ihminen, en uskalla puhua enkä edes keksi aiheita.
Yksi syy varmaankin on miksi juon alkoholia niin usein on se, että saan itsevarmuutta puhua ja tehdä kaikkea typerää.
Selvinpäin olen todella hiljainen hissukka, mutta kännissä en ole hetkeäkään hiljaa.

Tässä muutamisen viikkoa sitten olin yksissä bileissä kaverillani. Ilta oli todella kiva,viina virtasi ja laulu raikas.
Noh päädyin sitten vessaan yhen pojan kanssa säätämään. Seuraavana aamuna olin lähdössä, niin kuulin kuinka se jätkä haukku kavereilleen toisessa huoneessa että kuinka lihava ja ruma olin et se olisi halunnut vain pillua multa ja et olin todella huono yms.
Lukittaudun kohta kotiin neljän seinän sisälle enkä liiku ollenkaan, pelkään ihmisten katseita ja sanoja.


Tuli nii hyvä olo ku tuli yks kaveri poika kertomaa et oon tosi nätti ja se on kiinnostunu musta.
Emmä haluu sen kaa mitään, mutta tulihan siitä ny ainaki hyvämieli :)

No mutta sit onki tällänen yksi kaveri jolle kerroinsiitä kuinka täätkä on kiinnostunu musta, nii kaveri heti alkaa kertomaan kuinka häneen on 10000 jätkää kuses ja et sil on iha vitusti jätkii kierrokses. Alkaahan siinä sit heti masentaa. kerranki itelle tapahtuu jotain tosi kivaa ja ilosta nii heti tulee  tyrmäämää kaiken ja laskemaan itsetuntoo takaisin nolliin.

Valentine's day !

Ei oikee menny suunnitelmien mukaan...

Aivan ihana tunne olla yksin ku kaikki kaverit on keskenää menos leffaa ja syömää, ois ollu kyl kiva jos mutki ois pyydetty mukaan ja sillee...

Noh ostin joku kolme vuotta sitten itelleni puhelimen ja mutsi sano et sitku se menee rikki nii sit se ostaa mulle uuden hyvän puhelimen. Ei siin mitää mut mun puhelin on ollu parisen viikkoo jo rikki, mitkää osat ei oikee pysy paikoillaa ja just ja just sillä pystyy tekstaamaan. Tänää meijän piti mennä puhelin sitte ostamaa, äitipä sanoikin että sillä on tosi kova kiire et se ei kerkee...Se on toisen miehen luona panemassa (ja joo se mies asuu täs aika lähellä ja kävelin ohi nii mutsin autohan siinä pihassa kököttää) (y)

En oo itkeny varmaa vuoteen (?) mut nyt itkettää ihan pirusti ja masentaa. Haluun tupakkaa et saisin ajatuksii ees vähä muualle...

Pelkään et iskä tulee ovelle huutamaan mulle ku kuuntelen muka niin kovalla musiikkia, mä pelkään sitä ku se on vihane.Mä vaa koko ajan vilkuilen ovelle, haluisin itkee nii paljon mut en haluu et kukaan olis näkemässä.
Oon rakentanu ympärilleni "suojamuurin" en haluu näyttää mun oikeita tunteita, mun elämä on pelkkää feikkaamista. Mä pelkään ja paljon, mä en uskalla kokeilla mitään uutta, etenkään selvinpäin.

Tajusin tänään että eihän mulla tarvii olla ku ihan pieni vastoinkäyminen tai ongelma, nii oon samantien ottamassa kaljaa... Kuten nytkin kaljaa menee :)) -,-

Aina ku mua itkettää, niin hoen koko ajan päässäni "Big girls don't cry" 
Tottakai kuka vaan saa itkeä, mut mä en pysty,enkä haluu vaa.


Vielläkään en aijo luovuttaa, en milloinkaan. 
Haaveeni on suuria satuja, tarinoita tulevista totuuden hetkistä.
Satuihin usko, niin ne heräävät henkiin.
Juoksen elämäni onnenpyörää hiiren lailla vastapäivään.

Juokseminen ja polttaminen...

Halusin kokeilla et miten paljon se tupakka sitte huonontaa urheilu suoritusta.
(ja joo mulla on tosi huonokunto et sen takii toi ekaki on aika huono tulos :D)

Ensin juoksin 1km100m
 ajalla: 8.05
kaloreita lähti n. 76.
Muutaman minuutin tuosta oli rauhallista kävelyä.

Ja nyt käyn sitten tupakalla nii saa nähä kuinka jaksaa sen jälkee :D

Noni kävin nyt tupakal poltin marlboron punasen.
Ja nyt meen samantien juoksemaa saa nähä kauan jaksan:D

Juoksin 200m
ajalla: 2.23
Ja lähti noin 18kaloria



Okei heti alussa tuntuu jo ikävältä henkeä alkoi ahdistaa (itellä on muutenki rasitus astma)
Tuntui samantien ettei jaksaisi enää ollenkaan.
Kai se tupakka vaikuttaa sitten aika paljon siihen urheiluun.
Pulssia en muistanut katsoa,vaikka olisi ollut ihan hyvä sekin katsoa.
Ja siis ennen juoksemista en ollut polttanut viällä yhtäkään tupakkaa.

Jos poltat, nii kannattaa joskus iha muuten vaan kokeilla juoksemista ennen ja jälkeen tupakoinnin, en olisi uskonot että minullakaan noin huono tulos olisi tullut.

Music !

Teen nyt tälläsen aika turhan postauksen..
Tässä on pari biisiä mistä tykkään tosi paljon ! :)

Laura Närhi- Hetken tie on kevyt:
http://www.youtube.com/watch?v=C0i1_PyfIkc&feature=relmfu

Billy Talent- Rusted from the rain:
http://www.youtube.com/watch?v=JFvl0a2PC0Q

Juice Leskinen- Syksyn sävel
http://www.youtube.com/watch?v=jMG9ShM40ZA

Juice Leskinen- Kaksoiselämää
http://www.youtube.com/watch?v=1OyoEwtmsSU&feature=related

Jari Sillanpää- Satulinna
http://www.youtube.com/watch?v=AtZbtJw_-IQ

David Guetta- Titanium
http://www.youtube.com/watch?v=R07_WGClfFM

Eli kuten huomaatte kuuntelen iha laidasta laitaan musiikkia.
lisäksi Kotiteollisuudella,Nickelback,Anssi Kela ja Kari Tapio on aivan mahtavia !
+onhan niitä tietenki muitaki mut noi ny iha ekaks tuli mieleen. :)

Ja jos voitte suositella joitain biisejä, nii ihmeessä, mielelläni kuuntelisin :)

I'm fine. I'm just not happy.

Olen miettinyt tässä vähän omaa elämääni tällä hetkellä että millaista se on...

No viikonloput ja jotkut arki-illat menee ryypätessä. Eli juon todella usein, pilaan elämäni sillä, en osaa enää lopettaa.

 Muutama kaveri on sanonut mulle että juon liikaa, muttakun se ei auta en osaa enää ite lopettaa juomista vaikka kuinka yrittäisin !

No ei auta asiaan sekään että kaikki kaverini ryyppää myös usein ja yleinen lausahdus on "Kyytiin pääsee vain ne ketkä juo" Eli toisinsanoen jos haluan olla kavereitteni kanssa niin minun pitää juoda ?

Kaveriporukan vaihto on tietenkin yksi vaihtoehto, mutta mistäs lähen ettimään uusia kavereita ? Ei mulla ole muutkun noi, joille oon vaa vara kaveri :(

Jos en ole ryyppäämässä, niin olen kotona syömässä ja kokoajan ramppaamassa tupakalla.

Koulussa käyn aina silloin, kun en pode darraa.

Onko tää sit se hyvä elämä ?

Minkälainen on hyvä elämä ?

Olen menettänyt kokonaan itsehillintäni, ei tarvitse kuin pari kertaa pyytää niin olen aina mukana tekemässä kaikkea tyhmää.

Alkoholin takia menetin entiset kaverini, he vihaavat minua.

Perheelle valehtelen aina saadakseni rahaa että voisin ostaa kaljaa.En halua valehdella, enkä ainakaan halua olla mikään tuleva alkoholisti !

Mun elämä menee ohi kokonaan,  niitä päiviä on joista en muista yhtään mitään, vuoden ajalta en muista paljoankaan.

Olen monesti miettinyt, että mikä sit on syyni alkoholin käyttöön ?

Yksi syy saattaa olla se kun kerran minua hyväksikäytettiin ?

Tai voisi olla se kun koko kaveri porukkani "hylkäsi" minut joskus kauan sitten ?

En tiedä, en enää tunne nälkää,surua enkä iloa. En itke ikinä, jos itkettää niin puren hammasta, en halua näyttää muille mitä tunnen

Apua mä en uskalla hakea, en vaa pysty oon yrittäny mutta siihen se sitten on aina jäänytkin.

Onko mulla minkäänlaista tulevaisuutta ? sitä ei tiedä, joskus sit mut voi löytää jostain ojan pohjasta ryyppäämässä.

Täs on ny et kaua on ollu suunnillee tää ryyppäys putki ja paljon kerralla juon yms.

Alotin about joskus 1,5vuotta sitte ryyppäämään usein

Kerralla juon 12-15 kaljaa tai sitten 1viinapullon+ pari kaljaa lisäksi. (joskus juon vain 1-4 kaljaa kotona)

Juon 2-4 kertaa viikossa.

Mun elämä koostuu alkoholista,tupakasta,ruuasta,perheestä ja no niitä ei kyllä oikee kavereiks voi sanoa mutta kuuluu kummiski mun elämään...

Elämän sisältö: Perhe (onneksi ainakin viällä toistaiseksi), TUPAKKA,ALKOHOLI, ja "kaverit"
Eikö kuulostakkin helvetin hyvältä ... ?

Forever Alone ?

Tosi moni puhuu ja valittaa siitä että he eivät muka koskaan tule löytämään itselleen kultaa/rakasta/sitä oikeaa.
Ei se ei ole niin, jokainen löytää jossain vaiheessa itselleen sen ihanan ihmisen vierelleen pitää vain katsoa ympärilleen. Ei saa antaa ulkonäön hämätä, jos jätkä on muuten täydellinen.
Älkää etsimällä etsikö poikaystävää, se tulee jos on tullakseen. Unelmien miehen voi löytää milloin vain ja mistävain.
Ja vaikka on sinkku, niin se ei tarkota sitä ettei voisi olla onnellinen.
Menkää ja olkaa omiaitsejänne, niin te teette parhaimman vaikutuksen muihin :)
Iskekää ihastuksenne, kerran sitä vaa eletää joten ei oo maailmanloppu jos tulee pakit !


Itsekkin olin sinkku ja olin masentunut kun ajattelin etten löydä ketään joka pitäisi minusta tälläisenä kuin olen.
Ihastus ihastui minun luonteeseen, ja sitten vasta ulkonäköön. Seurustelimme 3kk, kunnes lopetin suhteemme sen käydessä liian ahdistavaksi.
Jätkä kertoi minulle koko ajan kuinka täydellinen olen yms... Hyi en tykkää lepertelystä.
Nyt olen onnellinen sinkku, vähän yksinäinen mutta parempi näin.
Itse olen todella pahasti sitoutumiskammoinen en voi kuvitellakkaan itseäni suhteeseen, vaikka toisen huolenpito ja rakkaus houkuttelisikin.

Miksi kaikki 12-vuotiaatkin tulevat kyselemään keskustelupalstoilla "onko normaalia olla viellä neitsyt, minua hävettää se, haluan siitä eroon ?!?!?!?!?!!!! "

Itse en edes tuossa iässä viällä kunnolla tiennyt mitä "neitsyt" tarkoittaa :O

Älkää masentuko jos olette kokemattomia (neitsyitä,koskaan suudellut yms.)
Olen itsekkin viellä neitsyt, haluan menettää sen sellaiselle ihmiselle jota rakastan.

Hypin vähä aiheesta aina :D



Jotkut saattaa kulkea pitkän tien yksin, mutta joskus se viellä palkitaan ! :)

http://www.youtube.com/watch?v=hKk438z7M4I

Siinä on viellä biisi mitä tulee aina kuunneltua iltaisin.
Ihana biisi ja niin totta !