Ei oikee menny suunnitelmien mukaan...Aivan ihana tunne olla yksin ku kaikki kaverit on keskenää menos leffaa ja syömää, ois ollu kyl kiva jos mutki ois pyydetty mukaan ja sillee...
Noh ostin joku kolme vuotta sitten itelleni puhelimen ja mutsi sano et sitku se menee rikki nii sit se ostaa mulle uuden hyvän puhelimen. Ei siin mitää mut mun puhelin on ollu parisen viikkoo jo rikki, mitkää osat ei oikee pysy paikoillaa ja just ja just sillä pystyy tekstaamaan. Tänää meijän piti mennä puhelin sitte ostamaa, äitipä sanoikin että sillä on tosi kova kiire et se ei kerkee...Se on toisen miehen luona panemassa (ja joo se mies asuu täs aika lähellä ja kävelin ohi nii mutsin autohan siinä pihassa kököttää) (y)
En oo itkeny varmaa vuoteen (?) mut nyt itkettää ihan pirusti ja masentaa. Haluun tupakkaa et saisin ajatuksii ees vähä muualle...
Pelkään et iskä tulee ovelle huutamaan mulle ku kuuntelen muka niin kovalla musiikkia, mä pelkään sitä ku se on vihane.Mä vaa koko ajan vilkuilen ovelle, haluisin itkee nii paljon mut en haluu et kukaan olis näkemässä.
Oon rakentanu ympärilleni "suojamuurin" en haluu näyttää mun oikeita tunteita, mun elämä on pelkkää feikkaamista. Mä pelkään ja paljon, mä en uskalla kokeilla mitään uutta, etenkään selvinpäin.
Tajusin tänään että eihän mulla tarvii olla ku ihan pieni vastoinkäyminen tai ongelma, nii oon samantien ottamassa kaljaa... Kuten nytkin kaljaa menee :)) -,-
Aina ku mua itkettää, niin hoen koko ajan päässäni "Big girls don't cry"
Tottakai kuka vaan saa itkeä, mut mä en pysty,enkä haluu vaa.
Vielläkään en aijo luovuttaa, en milloinkaan.
Haaveeni on suuria satuja, tarinoita tulevista totuuden hetkistä.
Satuihin usko, niin ne heräävät henkiin.
Juoksen elämäni onnenpyörää hiiren lailla vastapäivään.
